Oma varjo käyttöön


Juu, ei sateenvarjo. Vaan se hitsin osa, tai ne osat, jotka haluaa piilottaa, joita ei voi millään hyväksyä eikä tajuta, että itsessä on tuollainenkin puoli. Olen alkanut olla sitä mieltä, että koko tälle planeetalle tulo ja kaikki, mitä täällä tapahtuu oli aa huono idea ja bee epäreilua. Mitäs läksit, sanoo suojelusenkeli ja sädettää rakkautta ja nauraa, koska tietää, että kiukuttelen pinnalla, sisimmässä olen eri mieltä.

Meillä on kaikilla niitä varjopuolia, ja joskus kyse on sisäisestä lapsesta. Sellainen on kaikilla, ja kellään ei taida vielä olla ihan kunnossa se osasto. Sisäinen lapsi saa loukkaantumaan, haavoittumaan, miettimään kostoa ja hellimään kaunaa ja korottamaan itsensä, että voi pitää muita alempana. Juu, ei tarvi katsoa kuin politiikkaa ihan missä maassa tahansa, työyhteisöä ja myös suvun ja perheen kuvioita. Jokaisessa ihmissuhteessakin sen lapsen haavoittuneet tunteet ja hylätyksi tuleminen nousevat esiin, toivon mukaan parannettavaksi. Useimmiten niin ei käy, vaan homma jatkuu, mutta nykyisissä energioissa monet ovat jo alkaneet ymmärtää että maailma on peili ja ihmissuhteet kuvaavat suhdetta itseen ja uskomuksiin, ja vähitellen voivat muuttaa kuvioitaan.

Sitten on vielä niitä muita varjopuolia. Ehkä nekin liittyvät sisäiseen lapseen tai ehkä egoon, tai ehkä johonkin liskoaivojen poimuihin, en tiedä enkä ihan hirveästi edes välitä. Tämä Saturnuksen perääntyminen, jota kestää syksyyn asti, antaa meidän tarkastella yksi toisensa jälkeen – tai joskus jopa kaikki kerralla – omia varjopuoliamme, epävarmuutta, katumusta, syyllisyyttä, katkeruutta ja käyttäytymiskuvioita ja elämän malleja, jotka yritämme visusti olla näkemättä. Ei aina kovin kivaa.

Oltiinkohan me ihan varmasti selvillä siitä, mihin sitouduttiin. Timin kanssa puhuttiin asiasta, ja hän sanoi, että ei varmaan tajuttu ainakaan, että kun kerran tulet tälle pallolle, egosta et ikinä pääse eroon. Jopa ylösnousseilla mestareilla on ego. Toisaalta mitä pahaa siinä, ego on selviytymismekanismi tällä planeetalla, vaikka se useimmiten ottaa vallan ja käyttäytyy kuin teini-ikäinen, eli kuten joku urheiluselostaja sanoi, samaan aikaan pelottaa ja haluttaa.

En nyt ihan oikeasti jaksa uskoa että meitä olisi huijattu, vaikka pintakuohuissa niin haluan kiukutella. Mutta jos me tiesimme minne tulemme, ja tulimme silti, sehän tarkoittaa, että meillä on kyky ja keinot selvitä ihan kaikesta. Kuka hullu tänne muuten olisi tullut? Pakkohan meidän oli tietää, että me osaamme, pystymme ja voimme viedä planeetan ja kaiken sen päällä ylösnousemukseen, ja että itse pystymme tuomaan esiin ja käyttöön oman korkeamman itsemme. Eli ehkä se Saturnus kuitenkin tekee palvelusta, nimenomaan tänä vuonna, kun kaikkea on tarkasteltava korkeammasta perspektiivistä.

Oma varjo kaikkine kamaline osineen on vain hyväksyttävä. Kaikki, mitä vastustat, pysyy. Se, minkä hyväksyt, antaa tilaa muullekin. Kun tajuaa, ja hyväksyy, että minussa on tuollainenkin puoli, kas vain, ja olen silti ihan ok, se alkaa hälvetä. Niistä puolista, jotka ovat hankalia ja joita ei halua tunnustaa, löytyy myös positiivista ja ne tuovat itselle uusia tapoja, uudenlaisia kuvioita ja voimaa. Nauru on hyvästä, joten nauraminen itselleen on yksi parhaita asioita mitä voi tehdä. Eikö se ole se vanha sanonta, että häneltä, joka osaa nauraa itselleen, ei tule iloa puuttuman, tai jotain?

Kommentit

Muita juttuja

Tanssia lohikäärmeiden kanssa ja muuta kivaa

Maatähden muutosta

Niin muuttuu maailma(nkuva)