Ei Atlantis vaan Kultainen Atlantis


Nimityksillä on väliä. Energioilla tietysti myös. Atlantiksen kokeilu kesti 260 000 vuotta, ja se nousi ja tuhoutui 5 kertaa. Jokaiseen kertaa mahtuu monenlaista, korkeita energioita, nousevia energioita ja myös laskevia. Jotta on varmasti tekemisissä puhtaimman ja korkeimman energian kanssa, olisi hyvä muistaa aina puhua ja ennen kaikkea tuoda tietoa ja energiaa vain Kultaiselta Atlantikselta. Ihan kivoja kohtia oli muissakin, ei siinä mitään. Mutta aika paljon oli myös muuta, jota en ainakaan minä halua enää muistella.

Toistaahan me ei sitä voida. Tällä kertaa ihmisten ei anneta tuhota koko systeemiä, vaan menemme varmasti uuteen kultaiseen aikaan ja siitä sitten eteenpäin. Tim Whild tuosta puhui käydessään, miten jopa Alkulähteen ihmeellinen lahja, vapaa tahto, voidaan tarvittaessa syrjäyttää. Itse asiassa tuo ei ole ihan täsmällisesti ottaen noin, sillä vapaa tahto on sielun vapaa tahto, ei ihmisen. Mutta kuitenkin, me ei voida pilata tätä eikä tulevaa, vaikka kuinka kovasti jotkut yrittäisivät.

Tim on puhunut myös siitä, minkä itsekin muistan, eli meistä ja heistä. Osa porukasta oli temppeleissä ja toiset elivät omaa elämäänsä yhteisöissä. He, ketkä olivat kylissä ja kaupungeissa viettivät ihanaa elämää, yhteisöllistä, rakkaudellista, iloista elämää. Me, ketkä olimme temppeleissä tavallaan tietysti myös, mutta meidän velvollisuudet olivat melkoisia, energian puhtaana ja korkeana pitämistä koko Kultaista Atlantista varten. Elämä oli hienoa myös temppeleissä, mutta erilaista. Tuo erillisyys, ja se, että ihmiset eivät tienneet mitä temppeleissä tehtiin, oli yksi syy siihen, että kävi miten kävi.

Tuo on tullut viime aikoina mieleen, kun tuntuu, että osa ihmisistä odottaa jonkun toisen tekevän heidän valaistumisensa heidän puolestaan. Ilman muuta niin me jossain vaiheessa se tajuttiin joka ikinen, sillä kukin tajuaa jutut sillä tasolla missä itse on, ja kun värähtely nousee, tajuaa taas enemmän. Niinhän se menee. Mutta on silti joskus – hmm. Ärsyttävää? Ei ihan sitä. Ei se oikeastaan ärsytä, vaan enemmänkin niin, että olen huomannut. Vähän hiertää. Ehkä se on oikea ilmaisu. Vähän jotakin, kun osa porukasta ei voi millään ymmärtää, että ongelma saattaa olla ihan omassa päässä. Tai uskomuksissa tarkemmin sanoen. Jos ei tajua, vika ei voi olla itsessä, vaan siinä, että kaikki muut tekee väärin, on aika yleinen käsitys. Kyllä se siitä, maailmankaikkeudella on konstinsa, mutta joskus toivoisin valaistumisen tapahtuvan nopeammin.

Onhan se pelottavaa, jos pitääkin tunnustaa, että ehkä en ole tajunnut tai ehkä olen tajunnut väärin. Helpommalla silti pääsisi, kun tunnustaisi, sillä olen sitä mieltä, että tämä on se vuosi, jolloin muutos tulee. Iso sellainen, ja voimalla. Joka tapauksessa tämä on jostain syystä nostanut minulle mieleen muistoja Atlantikselta, kun odotettiin valmista. En tiedä, varmaan olen itsekin aika katvealueella.

Olen kyllä kovasti sitä mieltä, että tämän vuoden jälkeen mikään ei ole entisensä. Jo nyt on ollut huikeita energioita ja myös aika voimallisia reagointeja niihin. Tuntuu, ettei voi mitään suunnitella paljon kesäkuuta pidemmälle, sillä jo kesä alkaa energiatasolla näyttää niin erilaiselta. No, Tim on päättänyt tulla syyskuussa, joten sinne asti kai ainakin maapallo seilaa radallaan. Sen jälkeen nähdään sitten.

Kommentit

Muita juttuja

No oliko hyvä idea…

Totuuden metsästystä

Osaaminen käyttöön, eikä oivalluksetkaan pahasta ole