Energiaa liikkeellä

Mietin aamulla mikä on, ja sitten tajusin. Kokouksia koko päivä, ja kaikenmoista muutakin ihmisten kanssa, ei pelkästään rakkaan koneen kanssa seurustelua. 2-2-2-päivä. Seiska-ihminen miettii olisiko pahoinvoiva kaikesta sosiaalisuudesta vai onnellinen kaikesta rakkaudesta…

Oli aika hupaisa täydenkuun aika. Melkein kaikki tutut ja lähimmäiset kertoivat mitä hulluimpia juttuja tietokone/auto/mikä tahansa vehje –ongelmista. Jos olisin tajunnut itse mitä on menossa, en olisi päivittänyt 17.koulun ja kaupan palikoita ihan vielä. Päivityksen seurauksena näköjään tuli uusia muutoksia ulkoasuun, ja koodi, joka on kaikkien ohjeiden mukaista ja tarkastettua, ei vain toimi. Eli nyt sitten tässä muun kivan ohella pitäisi luoda uusi etusivu. Kauppa toimii, ja 17. koulu toimii, kaikki pelaa, mutta se vain näyttää tyhmältä.

Lisäksi kaivoin vihdoin kuukausien jälkeen Tim Whildin haastatteluvideon esiin, tarkistaakseni mikä pikku juttu pitäisi vielä laittaa kohdilleen, että sen voi julkaista. No joo, siinä meni sitten 8 tuntia eikä se vieläkään ole valmis… On aivan eri asia tehdä lyhyitä videoita vaikka puhelimella, kuin tehdä kaksikielistä, tekstitettyä ja leikattavaa videota. Meidän jutut rönsyili niin, että siellä on naurua ihan väärissä paikoissa. Jos ei tiedä taustaa, niin voi ihmetellä miksi kysyn suomeksi ihan vakavaa kysymystä hihittelemällä. No, kohta näette. Jospa sen saisi jo tänään julki.

Kuljetusliikkeen kuviot ovat myös herättäneet hämmästystä. Normaalisti kirjakasa painosta tulee parissa päivässä. Nyt se oli Hesassa, odottaen lähettäjän ohjeita. Siis – tuota, eikö se ollut jo selvää kun paketti lähti? Sitten paketti tietojen mukaan pyörähti täällä, paitsi että Jyväskylästä kukaan ei puhunut mitään, vain Helsingistä. Ei ihme ettei vastaanottajaa löydy… Nyt paketti on taas Helsingissä, odottaen lähettäjän ohjeita. Ihan älytöntä, normaalisti kuljetusliike yrittää kaksi kertaa ja sitten pistää paketin postiin, jos ei tavoita.

Ehkä kyse on samasta jutusta kuin Lemurian kristallien kanssa, jotka lenteli pari kertaa yli Euroopan ja osa katosi matkalla. Niiden energiaa tarvittiin ilmiselvästi muuallakin. Ehkä minun kirjoittamat kirjat levittävät energiaa myös. Tai sitten siellä on joku - tuota… - ymmärrysrajoitteilla varustettu henkilö hoitamassa juttua. Harmittaa vaan, kun kirjat lähtisivät heti eteenpäin, kun saisin ne tänne.

Mutta siis tää päivä. Kakkosia rivissä, eli yhteistyötä, parillisuutta, intuitiivisuutta ja toisten huomioonottamista. Mielellään olematta kynnysmatto. Yhteensä kuutonen, rakkautta, joka huolehtii muista, kuten perhe, koti, ystävät. Eipä muuten ihme, että tänään on se lakko, eikun poliittinen mielenilmaus. Josta tuli mieleen, että olen edelleen sitä mieltä, että kaikki, jotka tekee muita koskevia päätöksiä tai asioita, kuten jalkakäytävien auraus tai talojen piirtäminen, pitäisi velvoittaa elämään sitä elämää jonkun aikaa, joita heidän päätöksensä koskevat. Tiedän, että anteeksianto on hyvä juttu, ja tiedän, että yksikään ihminen ei ole olosuhteissa, joihin ei ole sieluntasolla suostunut, ja silti toivon joskus todella kovasti, että nykyiset päättäjät joutuisivat itse vanhustenhoidon piiriin sen nykyisessä muodossa, tai muuta vastaavaa.

Kohta pääsee juttelemaan Timin kanssa tulevasta kurssista ja muista kivoista jutuista. Ihanaa. Sitten hetki vapaata, ja Diana Cooper Foundationin parin principal-open kanssa pohjustusta ensi viikon kokousta varten, ja sitten Dianan tuloon liittyviä juttuja, ja sitten jossain vaiheessa teen ison kasan oikeita töitä… Ja pojat on palanneet yläkertaan poraamaan. Mitä ihmettä siinä asunnossa on? Kultaako ne seinistä kaivaa, kun aina uudelleen pitää porailla?

Kommentit

Muita juttuja

Kiitos Diana ja Merlin, oli kivaa

Onni on oma palikka